Vastapaino työlle

Löytyykö arjessa vastapainoa työlle?

Minulla liikunnan lisäksi vastapainona työlle on käsillä tekeminen. Tänä syksynä aloitin puu- ja metallityökurssin. Halusin kokeilla sorvaamista sekä hitsaamista. Ne ovat minulle uusia asioita. Nyt on sorvaaminen korkattu ja kivaa oli.

Ihmissuhdetyössä ei oikein koskaan näe työn tulosta heti tai välttämättä koskaan. Työnohjauksessa voi nähdä ihmisten löytävän uusia ajatuksia tai terapiassa hoksaavan jotakin tärkeää itsestään. Mutta nämä asiat eivät näy minulle jatkossa tai mitä se vaikuttavat ihmisten arkeen vai vaikuttavatko pidemmän päälle ollenkaan.

Käsillä tekemisessä tulos näkyy koko ajan. Puu muotoutuu heti, kun siihen taltta osuu ja jatkaa muotoutumista käden liikkeen myötä. Siinä oli jotakin maagista seurata puun muotoutuvan pikku hiljaa. Yhtään muuta ajatusta ei päässä liikkunut sorvatessa. Keskityin ja seurasin käteni aikaansaannosta.
Toinen huippu asia käsillä tekemisessä on se, että siihen keskittyy juuri sillä hetkellä niin, ettei yksikään työajatus pompahda mieleen kesken kaiken. Minulla työajatuksilla on paha tapa putkahdella mieleen milloin missäkin tai ainakin häämötellä taustalla. Myös arjen huolet, suunnitelmat ja tekemättömät hommat eivät pääse läpi keskittyessä mielekkääseen tekemiseen.

Millaista vastapainoa sinä kaipaat työlle ja oletko sen löytänyt?