Vaihdevuosioireilut, menopaussi, uhka vai mahdollisuus. Viidenkympin villitys vai kärttyisä hikilammikkoilu?

Silmiini on osunut nyt useampia kirjoituksia ikään ja töihin liittyvistä jutuista, kuinka viidenkympin jälkeen ei enää palkata töihin. Esillä on ollut myös vaihdevuosiin liittyvää asiaa, vaihdevuosista pitäisi puhua enemmän ja apuja oireisiin paremmin saatavilla.

Miesten kohdalla puhutaan villityksestä ja naisten kohdalla ei niinkään. Kaikkien osana on kuitenkin hormonien heittely ja lasku mikä vaikuttaa kehoon ja mieleen. Muutoksia on viidenkympin tienoilla kaikilla.

Meneekö oikeasti parasta ennen -päivä umpeen tuossa viidenkympin hujakoilla? Ihmiset hyvässä iässä, osaamista on kertynyt valtavasti ja kokemusta senkin edestä. Perhe-elämä usein on tasaantunut ja aikaa on keskittyä työhön. Itse ainakin tunnistan näitä asioita käydessäni viittäkymppiä.

Jos voin valita ja miksi en voisi, valitsen villiintymisen viisissäkymmenissä. Heittää elämä ilon puolelle ja antaa mennä kaikella kokemuksella ja osaamisella. En suostu vielä sammaloitumaan. Välillä voin istahtaa keinutuoliin kissa sylissä ja keinutellessa tasoittaa mieltä ja kehoa.

Villiintyminen voi olla myös asenne. Minun ajatuksissani villiintyminen tarkoittaa häpeästä irtipäästämistä, elämästä nauttimista ja uusien asioiden kokeilemista, mokailua, onnistumista ja itselleen nauramista.

Pitää alkaa jo harjoitella, villiintyminen on kohta jo käsillä.