Kiltti tyttö

"Olen aina ollut kiltti tyttö."

Olen kuullut tämän viime aikoina monelta asiakkaaltani. Usein se sanotaan selityksenä: tällainen minä nyt vain olen. Sitten keskustelu jatkuu siihen asiaan, jonka äärelle alun perin tulimme.

Olen kuitenkin pysähtynyt tuon lauseen kohdalle. Onko kiltti tyttö jotakin, mitä pohjimmiltamme olemme? Vai voiko se olla opittu tapa olla ja toimia muiden kanssa? Olemme pohtineet yhdessä, mitä kiltteys tarkoitti lapsena ja nuorena. Mitä siitä seurasi? Mistä sai kiitosta? Ja mitä kiltteys merkitsee tänään?

"On se vaan niin kiltti tyttö!" Tuohon kiitokseen on voinut mahtua paljon odotuksia. Kiltti tyttö on ollut sopuisa ja hiljainen. Hän ei ole vaatinut itselleen tilaa, tuonut esiin eriävää mielipidettä tai pitänyt omaa puoltaan. Joskus hän on ollut niin huomaamaton, ettei hänestä ole ollut kenellekään vaivaa.

Ajatus kiltteydestä opittuna tapana on yllättänyt monet asiakkaani. Se on myös avannut tilaa todella ihanille keskusteluille. Jos olen oppinut toimimaan näin, voinko opetella myös toisenlaisia tapoja? Millainen haluan olla nyt, aikuisena? Miten haluan kohdata asiakkaani, työtoverini ja läheiseni? Mitä hyvää kiltteydessäni on, ja mistä haluaisin päästää irti?

Kiltteydessä voi olla paljon arvokasta: lämpöä, huomaavaisuutta ja halua ottaa toinen huomioon. Samalla olemme pohtineet, miten siihen mahtuisivat myös omat tarpeet, ajatukset ja rajat. Miten yhdistän kiltteyden ja eriävän mielipiteen sanomisen? Voisinko pitää puoleni ja olla kiltti? Voiko kiltti tyttö olla näkyvä ja kuuluva, pitää omat rajansa ja kertoa mielipiteensä?

"Olen aina ollut kiltti tyttö" voi olla keskustelun alku. Sen äärellä saa kysyä, mitä haluaa kantaa mukanaan ja mitä haluaa opetella tänään. Mitä kiltteys on tarkoittanut sinulle — ja mitä haluaisit sen tarkoittavan nyt?