Jos katse voisi tappaa - ja voihan se

Jos katse voisi tappaa, niin voihan se. Ei kuitenkaan toista ihmistä, vaan jotain omassa mielessämme. Se voi myrkyttää omaa mieltämme, vahvistaa ärtymystä ja rakentaa muuria meidän ja toisen ihmisen välille.

Kaikki alkaa usein pienestä. Toinen tekee tai sanoo jotain, mikä ärsyttää. Jokin hänen tavassaan toimia saa meidät vihastumaan. Jäämme pohtimaan asiaa, kääntelemme sitä mielessämme ja löydämme yhä uusia syitä ärsyyntyä. Vähitellen alamme nähdä toisessa yhä enemmän niitä asioita, jotka meitä harmittavat.

Parisuhteessa tämä voi näkyä niin, että alamme jo etukäteen odottaa kumppanin tekevän taas jotain ärsyttävää. Ajattelemme: "Kohta se kuitenkin tekee taas noin." Ärsytys on läsnä jo ennen kuin mitään on tapahtunut. Ja kun katsomme toista näiden ajatusten läpi, emme enää näe häntä sellaisena kuin hän juuri siinä hetkessä on, vaan sellaisena kuin olemme mielessämme hänet määritelleet.

Ärtymys vie tilaa lempeydeltä, ymmärrykseltä ja rakkaudelta. Huomiomme kiinnittyy siihen, mikä toisessa on väärin, eikä siihen, mikä hänessä on hyvää ja rakastettavaa.Sama tapahtuu työelämässä. Työkaveri ärsyttää jo valmiiksi tai asiakkaan kohtaaminen tuntuu hankalalta, koska aiemmat kokemukset ovat olleet haastavia. Menemme tapaamiseen ajatellen, ettei tästä kuitenkaan tule mitään. Huomaamattamme rakennamme jo ennakkoon asetelman, jossa kohtaamiselle on annettu kielteinen sävy ennen kuin se on edes alkanut.

Asenteemme vaikuttaa siihen, miten kohtaamme toisen. Ja toinen puolestaan reagoi siihen, miten hänet kohtaamme. Näin oma suhtautumisemme voi huomaamatta vahvistaa juuri sitä tilannetta, jota olisimme toivoneet välttävämme.

Emme tietenkään voi päättää, millaisia muut ihmiset ovat tai miten he käyttäytyvät. Emmekä voi aina estää itseämme ärsyyntymästä. Mutta voimme pysähtyä miettimään, millaisella katseella haluamme heitä katsoa.Rakkaus ja viha eivät mahdu samaan katseeseen. Se, mihin huomioimme kiinnittyy, alkaa helposti määrittää koko tapaamme nähdä toinen ihminen. Kun katsomme häntä ärtymyksen läpi, näemme herkemmin syitä ärsyyntyä. Kun katsomme häntä lempeydellä, voimme huomata myös sellaista hyvää, joka muuten jäisi huomaamatta.

Entä jos seuraavan kerran ärsytyksen noustessa pysähtyisit hetkeksi? Entä jos kysyisit itseltäsi: Katselenko tätä ihmistä nyt sellaisena kuin hän on, vai sellaisten ajatusteni läpi, joita olen hänestä rakentanut?

Aina emme voi muuttaa toista ihmistä, mutta voimme vaikuttaa siihen, millaisena hänet näemme ja miten häntä kohtaamme.

Millaisten lasien läpi sinä katsot ihmisiä ympärilläsi? Ehkä voisit tänään kokeilla hieman lempeämpää katsetta. Et siksi, että toinen olisi aina oikeassa tai että kaikki pitäisi hyväksyä, vaan siksi, ettei sinun tarvitse myrkyttää omaa mieltäsi kantamalla mukanasi jatkuvaa ärtymystä.

Lempeämpi katse ei ole vain lahja toiselle. Se on myös lahja itsellesi. Lisää siis elämääsi lempeitä katseita. Saatat huomata, että myös oma mielesi voi paremmin.