Hyvät käytöstavat eivät ole itsestäänselvyys työpaikalla

Itsestäänselvyyksien puute työpaikalla vie kohti huonoa työilmapiiriä. 

Itsestäänselvyyksillä tarkoitan hyviä käytöstapoja. Hyvissä käytöstavoista puhuttaessa korostetaan mm., että työpaikoilla pitäisi tervehtiä kaikkia, olla ystävällisiä, ottaa muita huomioon, ei tyrmätä suoraan toisten ajatuksia, otetaan uudet työntekijät mukaan lounaalle ja keskustellaan rakentavasti.

Näitä asioita kun ottaa puheeksi työnohjauksessa tai koulutuksissa, saa aina vähintään yhden osallistujan pyörittelemään silmiään ja tuhahtelemaan siihen tyyliin, että itsestäänselvyyksiä ja tietenkin meillä näin toimitaan. Tällainen silmien pyörittely ja tuhahtelu on tuttua teinien kanssa toimiessa ja siellä se jotenkin menee. Mutta aikuisten kesken tällainen käytös ei kuulu hyviin käytöstapoihin.

Helposti saatetaan ajatella, että mähän moikkaan kaikkia (paitsi sitä Pekkaa, kun se on niin ärsyttävä). Kahvipöydässä kaiken mukavan jutustelun lomassa pohditaan miksi Sirkka on aina myöhässä ja miksi pitää häntä aina odottaa. Eikö voisi vain jättää hänet tekemään hommia itsekseen. Ja Jyrkin ideat on aina niin huonoja, että miksi hän on täällä töissä ensinkään. Ja onhan se nyt kumma, kun tieto ei kulje ja kahvikin on aina tällaista kuraa. Ja Irjalla on niin hyvät välit pomon kanssa, että varmasti niillä on jotakin peliä. Ja toinen tiimi sai kiitoksia, mutta meitä ei koskaan kiitetä. 

Mutta kyllä mä kivoille työkavereille olen tosi ystävällinen.

Pintaa raapaisemalla huomaakin, että hyvät käytöstavat eivät olekaan niin helppoja, kun joku alkaa ärsyttää työpaikalla. Hyvät käytöstavat jäävät hankalan tunteen jalkoihin ja esiin puskee jotakin ihan muuta. Siksi itsestäänselvyyksistä pitää puhua. Hyvinä päivinä on helppo olla ystävällinen muita kohtaan ja rakentaa hyvää ilmapiiriä töihin. Huonona päivinä ei niinkään helppoa. Toisia kunnioittavan puheen kulttuuria voi opetella vaikka sitten työnohjauksessa.